462s
Jane Austenin romaani Emma on yhteiskuntasatiiri vanhasta kunnon Englannista.
Teosta pidetään Austenin pääteoksena. Kuvaukseltaan monipuolisena ja värikkäänä se käsittelee 1700-luvun
Englantilaista yhteiskuntaa useammalta tasolta.
Luin tämän kyseisen kirjan tämän vuoden kevätpuolella lukion äidinkielen yhtä kurssia varten, ja osa tästä postauksen tekstistä on otteita omasta esseestäni, jottei tarvitse kirjoittaa samoja asioita uudelleen.
Emma on Jane Austenin vuonna 1815 julkaisema romaani, joka
kuuluu Austenin tunnetuimpiin teoksiin. Alkuperäinen teos on englanniksi.
Koska kirja on julkaistu niin kauan aikaa sitten, on
kielikin sen mukaista: henkilöiden puheet ja keskustelut ovat vanhanaikaisen
tyylisiä, ja sitä oli hieman erilaisempaa lukea kuin nykykirjallisuutta – toki
tällainen henkilöiden puhetyyli on tullut ilmi Austenin muissakin teoksissa,
joskin Emman puhetyyli oli muihin kirjoihin verrattuna mielestäni helpompaa
lukea.
Kirjan päähenkilö on herraskartanossa asustava nuori nainen
nimeltä Emma. Emma on katsonut asiakseen järjestää monelle tuntemilleen
ihmisille hänen mielestään hyviä ja ainoita oikeita avioliittoja. Lopulta Emma
kuitenkin huomaa, ettei avioliittoon ihmisten järjestäminen eikä myöskään
tunteiden johdatteleminen olekaan niin helppoa, mitä hän aluksi luuli. Lopulta
Emma löytää myös itsensä haaveilemasta omasta avioliitosta. Lisäksi Emma on
ottanut tehtäväkseen tehdä ystävästään maalaistytöstä Harrietista kunnon
aatelisen.
Kirjan henkilöt on kuvattu teoksessa hyvin tarkasti,
huolellisesti ja yksityiskohtaisesti – pystyin kuvittelemaan mielessäni
suuren osan hahmoista ja eläytymään niihin. Varsinkin Emmaan, joka on kirjan
päähenkilö. Henkilöt rakentuvat teoksessa pienistä asioista kuten eleistä,
sanoista ja jopa katseista saa jonkinlaisen kuvan hahmosta.
1700-luvun yhteiskunnallinen tarkka luokittelu tulee myös
kirjassa hyvin esille. Emma kuuluu tähän korkeampaan luokkaan ja on ylpeä
siitä. Ja kun Emma tapaa maalaistytön nimeltä Harriet, on hän ottanut
tehtäväkseen nostaa tämän itsensä kanssa yhtä korkealle tasolle. Maalaisten ja
korkea-arvoisten ihmisten väliset erot tulevat kirjassa hyvin esille
esimerkiksi Emman ja Harrietin välisissä keskusteluissa ja siinä, miten Emma
Harrietia ja tämän elämää kommentoi ja arvostelee.
Jane Austenin Emmassa huomion kiinnitti myös se, miten
teoksessa kuvailtiin esimerkiksi Emman ja rouva Westonin syvää läheisyyttä. Se
tuotiin esiin keskusteluin: he pystyivät keskustelemaan toistensa kanssa niin
elämän pienistä kuin myös suurista asioista ja he jakoivat toistensa kanssa
kaikki ajatuksensa ja viihtyivät toistensa seurassa. Ja vaikka Emman
kotiopettajatar muuttikin pois, arvostaa Emma häntä silti ja tahtoo olla hänen
läheinen ystävänsä. Pidin itse Emman lisäksi erityisesti juuri rouva Westonista.
Kirjasta jäi päällisin puolin yhteiskunnallinen vaikutelma.
Kirja auttoi ymmärtämään ja opetti tietämään lisää 1700-luvun yhteiskunnasta ja
sen luokkajaosta. Myös romantiikkaa kirjassa oli, eikä huumoria ei oltu
unohdettu, mikä väritti mukavasti kirjan tapahtumia. Ja vaikka kirja olikin
melko pitkä, jaksoi sen silti lukea loppuun saakka ja kiinnostus pysyi koko
kirjan ajan, vaikka tällaiset vanhasta ajasta ja yhteiskunnasta kertovat kirjat ovat minulle hieman poissa omalta suosikkialueeltani.
Kirja osasi myös yllättää: Emma, joka niin hanakasti oli
luomassa toisten ihmisten avioliittoja, ryhtyi itsekin pian haaveilemaan
avioliitosta ja meni vieläpä naimisiin ihmisen kanssa, jonka oli tuntenut koko
elämänsä ajan ja jonka aiemmin oli luullut menevän naimisiin ystävänsä
Harrietin kanssa. Yllätyksiltä ei siis voitu välttyä. Ja Emmakin sai oppia
tunne-elämästä: avioliitto ja tunteiden johdattelu ei ollutkaan niin
yksinkertaista kuin Emma luuli. Ja muuttuipa tytön mieli avioliitostakin, kun
hän rakastui itse ja meni naimisiin.
Kirjasta jäi melko hyvä maku suuhun siitä huolimatta, ettei se kuulunut erikoisalaani. Silti se oli ehkä kuitenkin fantasiaa ja romantiikantäyteistä kirjallisuutta rakastavalle hieman pitkästyttävä varsinkin, kun sivumääräkin oli lähes 500 sivua.
